< Oppitunnit

Mitä ovat ajattelutavat?

Jos motivaatio koskee toimintaa ihmisten ja asioiden maailmassa koskevat ajattelutavat toimintaa tiedon maailmassa. Ajattelutavat eli kognitiiviset tyylit ovat yksilön tapoja käsitellä tietoa (Witkin, 1977). Ne ovat ylemmän tason heuristiikkoja, tietorakenteita jotka ohjaavat yksilön kaikkea älyllistä toimintaa, suunnittelua, ongelmien ratkaisua ja oppimista (Messick, 1984). Suunnittelun ja ongelmanratkaisun näkeminen yksittäisten ajattelutapojen ohjaamana ja neliportaisena osaamisena avaa tarkemman, eriytyneen näkymän yksilön kehitystarpeisiin.

Esimerkkinä analyysi - intuitio


Tutkijat ovat tunnistaneet melko mittavan joukon, 19 (Messick, 1976), jopa 30 (Riding & Cheema, 1991) erilaista yksilön ajattelutapaa. Tunnetuin lienee jo antiikin ajoista tuttu, kaksinapainen analyysi-intuitio dimensio, jota jotkut tutkijat pitävät peräti ihmisten ajattelun perustavana rakenteena, jonka puitteisiin muut ajattelutavat voidaan sijoittaa (esim. Allinson & Hayes, 2012). Kahden viime vuosikymmen aikana erityisesti dimension intuitiopääty on herättänyt suurta kiinnostusta.

Järkiperäistä analyysipäätyä pidetään tehokkaana ajattelutapana jäsentyneissä sekä loogisesti toimivissa ympäristöissä kun taas tunneperäisen intuition katsotaan olevan hyödyllistä jäsentymättömissä, epäloogisesti tai "oikukkaasti" toimivissa ympäristöissä. Yhdeksän maan ja tuhannen vastaajan kyselyssä intuitiota arvioitiin tarvittavan eniten strategisessa suunnittelussa, henkilöstön kehittämisessä ja markkinoinnissa ja vähiten materiaalihallinnossa, tuotannonohjauksessa ja rahoituksessa (Parikh et al., 1994).

Liki kolmen tuhannen pohjoisamerikkalaisen yksityisen sekä julkisen sektorin johtajan testitutkimus (Agor, 1989) osoitti intuitiivisen ajattelun vaihtelevan johdon vastuutason, sukupuolen ja ammattialueen mukaan. Päätöksenteossaan intuitiota suosivat eniten yläjohtoon kuuluvat, naisjohtajat sekä organisaation kehittämisessä toimivat johtajat (erona rahoitusalan johtajiin). Julkisella sektorilla intuitio korostui keskushallinnossa (erona aluehallinnon johtajiin).

Tieteellisessä tutkimuksessa laajalti käytetystä CSI-testistä (Allinson & Hayes, 2012) kasautuneet tulokset osoittavat esimerkiksi tilinpidon ja juridiikan parissa toimivien henkilöiden pistearvojen painottuvan dimension analyysipäätyyn kun taas yrittäjien ja luovien alojen työntekijöiden pistearvot painottuvat testin intuitiopäätyyn.

Suunnittelu & ongelmanratkaisu osaamisena


Taipumus analyyttiseen vs. intuitiiviseen ajatteluun näyttää siis karkeasti suuntaavan yksilöitä osaamiseen erilaisissa toiminnoissa sekä tehtävissä. Mutta yhden ainokaisen ajattelutavan tarkastelun sijasta huomattavasti eriytyneempiä sekä tarkempia näkymiä saavutetaan kun asiaa tarkastellaan toisinpäin eli lähdetään jostain toiminnallisesta kokonaisuudesta ja etsitään sille ohjaimia liki 30:stä tarjolla olevasta ajattelutavasta.

Kelpoisen ratkaisun tarjoaa suunnittelun ja ongelmanratkaisun näkeminen omana ja merkitykseltään vahvasti kasvavana osaamisen alueena. Mitä enemmän “tekeminen” siirtyy algoritmien ja robottien vastuulle, sitä tärkeämmäksi nousee suunnittelu ja ongelmanratkaisu eli se mitä ja miten asioita voitaisiin tai pitäisi tehdä.

Suunnittelu ja ongelmanratkaisu voidaan purkaa neljään yleiseen ongelmanratkaisun askelmaan jota kutakin ohjaa oma ajattelutapansa. Niinpä ihmiset (a) lähestyvät asioita joko faktojen tai uusien ideoiden pohjalta, (b) hahmottavat niitä kohdentuen tai laaja-alaisesti ja (c) tuottavat niihin yleispäteviä tai luovia ratkaisuja, joita sitten ryhtyvät (d) toimeenpanemaan varoen tai riskejä ottaen. Allaolevassa kuviossa esitetään ohjaavat ajattelutavat ja niistä ohjautuvat suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelmat.

Ajattelutavat
Neliportainen jako avaa aikaisempaa paljon eriytyneemmän ja tarkemman näkymän yksilön kehitystarpeisiin. Esimerkkinä tilanne jossa henkilö haluaa kehittää luovuutta ja arvelee sitä varten tarvitsevansa vahvempaa intuitiivista ajattelua. Askelmakohtainen tarkastelu voisi kuitenkin paljastaa että hän tosiasiassa harjoittaa runsain mitoin (luovia ratkaisumalleja ohjaavaa) intuitiivista ajattelua mutta häneltä puuttuvat ideat joille hän voisi luovia ratkaisujaan rakentaa. Hänen vahvasti faktahakuinen lähestymistapansa rajoittaa uusien ideoiden havaitsemista. Todellinen kehitystavoitteensa olisikin muuttaa tapaansa lähestyä suunnitelmia ja ongelmia hakemalla niihin tietoisesti uusia avauksia.

Toisena esimerkkinä on klassinen tilanne jossa yksittäisen funktion johtaja on vahvojen toimeenpanonäyttöjensä perusteella nostettu konsernijohdollisiin tehtäviin. Pyrkimys nopeaan toimeenpanoon ohjaa häntä edelleenkin hahmottamaan asioita nopeasti ja kohdentuneesti jolloin asioiden suuri kuva jää tavoittamatta. Toiminta konsernitasolla edellyttää kuitenkin aina strategista kykyä jonka tärkein elementti on asioiden riittävän laaja hahmottaminen. Hänen tulisi laajentaa tapaansa hahmottaa, nähdä metsä puilta.

Nykyiset vs. uudet prosessit


Isossa kuvassa kukin suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelma edistää aina joko nykyisiä tai uusia prosesseja. Faktojen painottaminen, asioiden tarkka ja kohdentunut hahmottaminen, yleispätevät ratkaisut ja hallittu, varovainen toteutustapa ylläpitävät ja vahvistavat nykyprosesseja eli asioiden nykytilaa. Uusien ideoiden haku, asioiden laaja-alainen hahmotus, luovat ja tilannelähtöiset ratkaisut ja riskiä ottava toimeenpanotapa puolestaan synnyttävät uusia prosesseja, uudenlaisia asiaintiloja.

Perusprofiililla Ajattelu-summapistearvo osoittaa kummanlaisten prosessien puolelle henkilö pääpainoltaan kallistuu. Molemmanlaiset prosessit ovat arvokkaita, riippuen toimialasta, organisaatiosta ja lopulta yksittäisestä tehtävästä. Esimerkiksi hallinnossa pääpaino on koeteltujen nykyprosessien luotettavassa toteuttamisessa (pistearvot 1-5). Markkinointi ja tuotekehitys puolestaan kaipaavat uudenlaisten prosessien luomista: ideoita, laajempia hahmotuksia ja tilanteiden erityispiirteistä lähteviä ratkaisumalleja (pistearvot 6-10). Suunnittelu- ja ongelmanratkaisutoiminta pitää usein sisällään sekä nykyprosesseja vahvistavia että uusia prosesseja synnyttäviä elementtejä.

Luovuus


Franklinista, Einsteinista ja Steve Jobsista elämänkerrat kirjoittaneen Walter Isaacsonin mukaan kaikkia yhdistää voimakas persoonallisuus ja vahva yhtäaikainen kiinnostus humanistisiin ja luonnontieteisiin joka onkin avain alkaneen vuosisadan innovatiivisten talouksien rakentamiseen (Isaacson, 2011). Tunnetut innovaatiohahmot ovat todisteita luovuutta synnyttävästä taiteen ja tieteen yhteiselosta ja kansanviisaudenkin mukaan neuvokkuuden ja luovuuden ehtona on yksilön kyky ajatella asioita monelta eri kantilta.

Psykoanalyytikot ovat luoneet käsitteen “regressio minän palveluksessa” (Kris, 1952) kuvaamaan luovimpien taiteilijoiden kykyä pudottautua reaalimaailman ajattelusta primitiiviseen fantasiamaailmaan ja sitä kautta tuomaan ideoita taiteelliseen työhönsä. Sama kyky haravoida eri ideamaailmoja toimii selityksenä bipolaarisen mielialahäiriön ja luovuuden suhdetta koskevassa tutkimuksessa (Johnson et al., 2012).

Kaksinapaiset ajattelutavat tarjoavat vastakkaisten tietomaailmojen kohtaamispaikan joka saattaa hyvinkin olla luovuuden ydin. Vaikka ideahakuinen tapa suuntautua, laaja hahmotus ja intuitiivinen ajattelu edistävät uusien prosessien syntymistä, luovuuden lopullinen ehto piilee jännitteisten vastakohtien kohtaamisessa. Toisin sanoen luovuus edellyttää että ideoita testataan faktoja vasten, laajoja hahmotuksia kohdennetaan käytäntöön ja luovia ratkaisumalleja haastetaan niiden loogisilta ominaisuuksiltaan.

Suunnittelun ja ongelmanratkaisun kehittäminen


Ajattelutapojen muuttamista pidetään yleisesti haasteellisena tehtävänä joskin Rush ja More (1991) osoittivat että silloin tällöin “jalat irti maasta” ajattelevia intuitiivisia ihmisiä onnistuttiin ohjaamaan analyytikoille hyödylliseen tapaan eritellä ja uudelleen jäsentää eteen tulevia ongelmatilanteita. Ajattelutapojen avartaminen on hyödyllistä kohdistaa niiden ohjaamiin suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelmiin. Tuiki tarpeellinen todellisuuden tunne tavoitetaan parhaiten toteuttamalla valmennusta mahdollisimman pitkälle ihmisten omissa arki- tai työympäristöissä, tai ainakin heille tutuissa sisällöissä.

Jokainen voi voimistaa suunnittelu- ja ongelmanratkaisutaitojaan nykyisiä prosesseja vahvistavaan tai uusia prosesseja luovaan suuntaan - harjoittelemalla tottumuksilleen vastakkaisia ajattelutapoja. Niinpä faktahakuinen henkilö ryhtyy lähestymään asioita avaamalla niihin uusia ideaikkunoita. Ideahakuinen henkilö parantaa ideoidensa laatua testaamalla niitä tosiasioita vasten, jne. Tällainen ajattelutapojen ja niiden ohjaamien toimintatapojen avartaminen voimistaa henkilöä kohti vaativampaa suunnittelua ja ongelmanratkaisua. Työtiimeissä luovuutta voidaan puolestaan edistää pariuttamalla erilailla, vastakkain ajattelevia ihmisiä toimimaan yhteisen tavoitteen suuntaisesti.

Katso Wikipedia: Kognitiiviset tyylit

Agor, W. H. (Ed.). (1989). Intuition in organization. Newbury Park, CA: Sage.
Allinson, C. & Hayes, J. (2102). The Cognitive Style Index. Tech. manual and user guide. UK: Pearson Education.
Isaacson, W. (2011). Steve Jobs. New York: Simon & Schuster.
Johnson, S.L., Murray, G., Fredrickson, B., Youngstrom, E.A., Hinshaw, S., Bass, J.M., Deckersbach, T., Schooler, J. and Salloum, I. (2012). Creativity and bipolar disorder: Touched by fire or burning with questions? Clinical Psychology Review, Feb; 32 (1): 1–12.
Kris, E. (1952). Psychoanalytic Explorations in Art. New York: International University Press.
Messick, S. (1984). The Nature of cognitive styles: Problems and promise in educational practice. Educational Psychologist, 19, 59-74.
Messick, S. (1976). Personality consistencies in cognition and creativity. In S. Messick (Ed.), Individuality in learning (pp. 4–23). San Francisco: Jossey-Bass.
Parikh, J. Neubauer, F. & Lank, A.G. (1994). Intuition: The New frontier in management. Oxford: Blackwell.
Riding, R., & Cheema, I. (1991). Cognitive styles - An overview and integration. Educ. Psychology, 11, 193–216.
Rush, G.M. & Moore, D. M. (1991). Effect of restructuring training and cognitive style. Educ. Psychol., 11, 309-321.
Witkin, H. A., Moore, C. A., Goodenough, D. R., & Cox, P. W. (1977). Field dependent and field independent cognitive styles and their educational implications. Review of Educational Research, 47, 1–64.

Sulje

Helsinki (HQ)

Competence Dimensions Oy

Helpdesk

GMT +3:00 - ± 1:00
helpdesk(at)wopi.net