< Oppitunnit
Pidemmän hiljaisen ajanjakson jälkeen ajattelutavat, kognitiiviset tyylit ovat herättäneet uuden kiinnostuksen niihin (esim. Kozhevnikov, 2007). Nobelisti Daniel Kahnemanin "nopeaa ja hidasta" ajattelua käsittelevä bestseller-kirja (2011) on myös nostanut ajattelutavat suuren yleisön tietoisuuteen. Kaikkiaan on tunnistettu mittava joukko, 19 (Messick, 1976) jopa 30 (Riding & Cheema, 1991) yksilön ajattelutapaa. Tunnetuin lienee jo antiikin ajoista tuttu, kaksinapainen analyysi-intuitio dimensio, jota jotkut pitävät ihmisen ajattelun ydinrakenteena jonka puitteisiin kaikki muut ajattelutavat limittyvät (Kahneman, 2011; Allinson & Hayes, 2012). Ajattelun ns. kaksoisprosessimalli toimii jopa pohjana kokonaiselle persoonallisuuden teorialle (Epstein, 2003).
Järkiperäistä analyysipäätyä pidetään tehokkaana ajattelutapana jäsentyneissä sekä loogisesti toimivissa ympäristöissä kun taas tunneperäisen intuition katsotaan olevan hyödyllistä jäsentymättömissä, epäloogisesti tai "oikukkaasti" toimivissa ympäristöissä. Yhdeksän maan ja tuhannen vastaajan kyselyssä intuitiota arvioitiin tarvittavan eniten strategisessa suunnittelussa, henkilöstön kehittämisessä ja markkinoinnissa ja vähiten taas materiaalihallinnossa, tuotannonohjauksessa ja rahoituksessa (Parikh et al., 1994).
Liki kolmen tuhannen pohjoisamerikkalaisen yksityisen sekä julkisen sektorin johtajan testitutkimus (Agor, 1989) osoitti intuitiivisen ajattelun vaihtelevan johdon vastuutason, sukupuolen sekä ammattialueen mukaan. Päätöksenteossaan intuitiota suosivat eniten yläjohtoon kuuluvat, naisjohtajat sekä organisaation kehittämisessä toimivat johtajat (erona rahoitusalan johtajiin). Julkisella sektorilla intuitio korostui keskushallinnossa (erona aluehallinnon johtajiin). Tieteellisessä tutkimuksessa laajalti käytetystä CSI-testistä (Allinson & Hayes, 2012) kerääntyneet tulokset osoittavat esimerkiksi tilinpidon ja juridiikan parissa toimivien pistearvojen painottuvan dimension analyysipäätyyn kun taas yrittäjien ja luovien alojen pistearvot painottuvat testin intuitiopäätyyn.
Viime vuosikymmenen aikana on julkaistu useita analyysia ja intuitiota vertailevia meta-analyyseja. Phillips et al.:n (2016) meta-analyysi käsitteli suoriutumisen ennustamista normin mukaiset oikeat vastaukset sisältäneissä päätöksentekotehtävissä. Analyyttinen ajattelu saavutti heikon mutta merkitsevän korrelaation (.11) mutta intuition yhteys päätöksentekokykyyn oli negatiivinen. Normatiivisesti oikeat ratkaisut voivat intuition kannalta olla lähtökohtaisesti vääränlaisia päätöksenteon kriteerejä. Tutkijat painottivat myös päätöksentekotyypin vaikutusta ennustamiseen. Teoriaa mukailevissa tehtävissä analyyttinen ajattelu saavutti jopa .35 korrelaation. Alaybek et al.:n äskettäinen meta-analyysi (2022) vertaa analyyttisen ja intuitiivisen ajattelutavan kykyä ennustaa työssä suoriutumista. Analyyttinen ajattelutapa päihitti (.21) jälleen intuition (.05) parantaen ennustusta myös tunnollisuuden persoonallisuuspiirteen ja älykkyyden yli. Molempien ajattelutapojen ennustuskyky voimistui työtehtävien kompleksisuuden, luovuuden sekä työntekijän iän myötä. Ajattelutapoja pidetään yleensä älykkyydestä riippumattomina mutta Alaybek et al.:n toinen meta-analyysi (2021) osoitti .27 korrelaatiota analyyttisen ajattelun ja älykkyyden välillä. Intuition osaamisarvo näyttää jääneen arvoitukseksi, ilmeisesti sille tulisi löytää oikeanlaisia, luovaa toimintaa edustavia kriteerejä.
Taipumus analyyttiseen vs. intuitiiviseen ajatteluun näyttää siis suuntaavan ihmisiä eri toimialoilla, tehtävissä ja koulutusaloilla tarpeelliseen osaamiseen. Mutta vain yhden ajattelutavan tarkastelun sijasta huomattavasti eriytyneempiin ja tarkempiin näkymiin päädytään mikäli asiaa tarkastellaan päinvastaisesti eli lähtemällä jostain työnteon toiminnallisesta kokonaisuudesta ja etsimällä sille suoraan ohjaimia liki 30:stä tarjolla olevasta ajattelutavasta.
Kelpoisen ratkaisun tarjoaa suunnittelun ja ongelmanratkaisun näkeminen omana sekä voimakkaasti merkitykseltään kasvavana osaamiskokonaisuutena. Eli mitä enemmän "tekeminen" siirtyy algoritmeille ja roboteille, sitä tärkeämmäksi tulee suunnittelu ja ongelmanratkaisu eli se MITEN asioita voisi tai pitäisi tehdä. Maailman Talousfoorumin vuoteen 2025 ulottuvassa ennusteessa työvoiman tarvitsemista Top-10 taidoista viisi ensimmäistä koskee ajattelua, analyyttisesta ajattelusta luovuuteen (weforum, 2020).
Suunnittelu ja ongelmanratkaisu voidaan purkaa neljäksi perättäiseksi askelmaksi joita kutakin ohjaa oma ajattelutapansa ja jotka muodostavat oman osaamisensa. Niinpä ihmiset lähestyvät suunnitelmia ja ongelmia joko (a) faktojen tai ideoiden pohjalta, he hahmottavat niitä (b) kohdentuen tai laaja-alaisesti, tuottavat niihin (c) yleispäteviä tai luovia ratkaisuja sekä toimeenpanevat niitä (d) varovaisesti tai riskiä ottaen. Ks. alla, ajattelutavat ja niiden ohjaamat suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelmat.
Neliportainen jako avaa aikaisempaa paljon eriytyneemmän sekä tarkemman näkymän yksilön osaamisiin ja kehitysmahdollisuuksiin. Esimerkkinä tilanne jossa henkilö haluaa kehittää luovuutta ja arvelee sitä varten tarvitsevansa vahvempaa intuitiivista ajattelua. Askelmakohtainen tarkastelu voisi kuitenkin paljastaa että hän tosiasiassa harjoittaa runsain mitoin (luovia ratkaisumalleja ohjaavaa) intuitiivista ajattelua mutta häneltä puuttuvat ideat, joille hän voisi luovia ratkaisujaan rakentaa. Vahvasti faktahakuinen lähestymistapansa rajoittaa uusien ideoiden tavoittamista. Todellinen kehityskohtansa olisikin muuttaa tapaansa lähestyä suunnitelmia ja ongelmia hakemalla niihin uusia ideoita ja avauksia.
Toisena esimerkkinä on klassinen tilanne jossa yksittäisen funktion johtaja on vahvojen toimeenpanonäyttöjensä perusteella nostettu konsernijohdollisiin tehtäviin. Pyrkimys nopeaan toimeenpanoon ohjaa häntä edelleenkin hahmottamaan asioita nopeasti ja kohdentuneesti jolloin asioiden suuri kuva jää tavoittamatta. Toiminta konsernitasolla edellyttää kuitenkin aina strategista silmää jonka tärkein elementti on asioiden riittävän laaja hahmottaminen. Hänen tulisi avartaa hahmottamistapaansa, nähdä metsä puilta. Allekirjoittanut on äsken julkaissut blogin strategisen ajattelun tai silmän elementeistä joista ensimmäisenä on riittävän laaja hahmottaminen ja toisena intuition ja analyysin keskinäisen tasapainon hallinta, https://humansinstrategy.com/2023/11/07/elements-of-strategic-thinking-a-psychologists-perspective/
Jokainen suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelma edistää joko nykyisten prosessien toteuttamista tai uusien prosessien luomista. Faktojen painotus, asioiden kohdentunut hahmottaminen ja yleispätevät ratkaisut pohjautuvat nykyisiin, ennalta koeteltuihin prosesseihin. Uusien ideoiden hakeminen, asioiden laajempialainen hahmottaminen ja luovat, tilanteen ominaispiirteistä kumpuavat ratkaisut taas luovat uusia prosesseja.
WOPI testin Perusprofiilin summapistearvo osoittaa kallistuuko henkilön suunnittelu ja ongelmanratkaisu nykyprosessien (pistearvot 1-5) vai uusien prosessien (pistearvot 6-10) puoleen. Nykyisten prosessien puolelle kallistuvia voidaan kuvailla "Toteuttajiksi" ja uusien prosessien puolelle kallistuvia henkilöitä "Uudistajiksi".
Suunnittelua ja ongelmanratkaisua voidaan tarkastella kaksikaistaisena tienä jonka molemmat kaistat ovat yhtä arvokkaita. Tien määränpää riippuu kaistavalinnasta ja kyvystä tarvittaessa vaihtaa kaistaa. Ennalta tunnetuille nykyprosesseille pohjautuva kaista johtaa ennakoitaviin vaikkakin konservatiivisiin määränpäihin. Uusia prosesseja luova kaista voi sen sijaan viedä uusiin, radikaalistikin erilaisiin määränpäihin. Kaistojen osaamisarvo riippuu toimialasta, organisaatiosta ja lopultakin yksittäisestä tehtävästä. Esimerkiksi hallinnossa ja turvallisuusalalla pääpaino on koeteltujen nykyprosessien toteuttamisessa. Sen sijaan tuotekehitys, strategia ja markkinointi kaipaavatkin uuden luomista: uudenlaisia ideoita, laaja-alaisempaa hahmottamista sekä luovia, tilanteiden ominaispiirteistä kumpuavia ratkaisumalleja.
Franklinista, Einsteinista ja Steve Jobsista elämänkerrat kirjoittaneen Walter Isaacsonin mukaan kaikkia yhdistää voimakas persoonallisuus sekä yhtäaikainen vahva kiinnostus humanistisiin ja luonnontieteisiin joka onkin avain alkaneen vuosisadan innovatiivisten talouksien rakentamiseen (Isaacson, 2011). Tunnetut innovaatiohahmot ovat todisteita luovuutta synnyttävästä taiteen ja tieteen yhteiselosta ja kansanviisaudenkin mukaan neuvokkuuden ja luovuuden ehtona on yksilön kyky ajatella asioita monelta eri kantilta.
Psykoanalyytikot ovat luoneet käsitteen regressiosta minän palveluksessa (Kris, 1952) kuvaamaan luovimpien taiteilijoiden kykyä pudottautua eli regredioitua reaalimaailman ajattelusta (sekundaariprosessit) primitiiviseen fantasiamaailmaan (primaariprosessit) ja sitä kautta tuomaan ideoita taiteelliseen työhönsä. Samanlainen kyky haravoida eri tietomaailmoja toimii selityksenä bipolaarisen mielialahäiriön ja luovuuden suhdetta koskevassa tutkimuksessa (Johnson et al., 2012).
Kaksinapaiset ajattelutavat tarjoavat vastakkaisten tietomaailmojen kohtaamispaikan joka saattaa hyvinkin olla luovuuden ydin. Vaikka ideahakuinen tapa suuntautua, laaja hahmottamistapa sekä intuitiivinen ajattelu edistävätkin uusien prosessien syntymistä, luovuuden lopullinen ehto voikin piillä jännitteisten vastakohtien kohtaamisessa. Toisin sanoen luovuus edellyttää että lentäviä ideoita testataan kylmiä faktoja vasten, laajoja ja taivaan kokoisia hahmotuksia tarkastellaan tylyä konkretiaa vasten ja luovia, jopa outoja ratkaisuja verrataan järkiperäisiin, yleispäteviin ratkaisumalleihin.
Ajattelutapojen muuttamista pidetään yleisesti haasteellisena tehtävänä joskin Rush ja More (1991) osoittivat, että useinkin "jalat irti maasta" ajattelevia intuitiivisia yksilöitä onnistuttiin ohjaamaan analyytikoille hyödylliseen tapaan eritellä ja uudelleen jäsentää ongelmatilanteita. Ajattelutapojen avartaminen tulee aina yhdistää niiden ohjaamiin suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelmiin joita tarkastellaan joko ihmisten omissa työprosesseissa tai heille tutuissa sisällöissä. Neljän askelman mallin ymmärtämiseen voi johdatella antamalla ihmisille tehtäväksi vaikkapa keksiä uusi tuote paperin palasta ja yhdessä tarkastella askelmakohtaisia toteumia lähestymisestä toimeenpanoon.
Jokainen voi omien ajattelutapojen avartamisella voimistaa suunnittelua ja ongelmien ratkaisutaitoja joko nykyisiä prosesseja vahvistavaan tai uusia prosesseja synnyttävään suuntaan. Omille tottumuksilleen vastakkaisten ajattelutapojen harjoittelu hyödyttää kaikkia. Niinpä faktahakuinen henkilö ryhtyy lähestymään asioita avaamalla niihin uusia ideaikkunoita. Ideahakuinen henkilö parantaa ideoidensa laatua testaamalla niitä faktoja vasten, jne. Tiimeissä luovuutta edistetään pariuttamalla erilailla, vastakkainkin ajattelevia ihmisiä toimimaan yhteisen tavoitteen suuntaisesti.
Katso Wikipedia: Kognitiiviset tyylit
Mitä ovat ajattelutavat?
Motivaatio ohjaa toimintaa asioiden sekä ihmisten maailmassa, kun taas ajattelutavat ohjaavat toimintaa tiedon maailmassa. Ajattelutavat eli kognitiiviset tyylit ovat yksilön tapoja käsitellä tietoa riippumatta älykkyydestä. Ne kertovatkin miten henkilö älyään käyttää. Ylempinä tietorakenteina ne ohjaavat suunnittelua ja ongelmanratkaisua, jota tarkastellaan neljänä perättäisenä askelmana, joista kukin on oma osaamisensa.
Esimerkkinä analyysi - intuitio
Pidemmän hiljaisen ajanjakson jälkeen ajattelutavat, kognitiiviset tyylit ovat herättäneet uuden kiinnostuksen niihin (esim. Kozhevnikov, 2007). Nobelisti Daniel Kahnemanin "nopeaa ja hidasta" ajattelua käsittelevä bestseller-kirja (2011) on myös nostanut ajattelutavat suuren yleisön tietoisuuteen. Kaikkiaan on tunnistettu mittava joukko, 19 (Messick, 1976) jopa 30 (Riding & Cheema, 1991) yksilön ajattelutapaa. Tunnetuin lienee jo antiikin ajoista tuttu, kaksinapainen analyysi-intuitio dimensio, jota jotkut pitävät ihmisen ajattelun ydinrakenteena jonka puitteisiin kaikki muut ajattelutavat limittyvät (Kahneman, 2011; Allinson & Hayes, 2012). Ajattelun ns. kaksoisprosessimalli toimii jopa pohjana kokonaiselle persoonallisuuden teorialle (Epstein, 2003).
Järkiperäistä analyysipäätyä pidetään tehokkaana ajattelutapana jäsentyneissä sekä loogisesti toimivissa ympäristöissä kun taas tunneperäisen intuition katsotaan olevan hyödyllistä jäsentymättömissä, epäloogisesti tai "oikukkaasti" toimivissa ympäristöissä. Yhdeksän maan ja tuhannen vastaajan kyselyssä intuitiota arvioitiin tarvittavan eniten strategisessa suunnittelussa, henkilöstön kehittämisessä ja markkinoinnissa ja vähiten taas materiaalihallinnossa, tuotannonohjauksessa ja rahoituksessa (Parikh et al., 1994).
Liki kolmen tuhannen pohjoisamerikkalaisen yksityisen sekä julkisen sektorin johtajan testitutkimus (Agor, 1989) osoitti intuitiivisen ajattelun vaihtelevan johdon vastuutason, sukupuolen sekä ammattialueen mukaan. Päätöksenteossaan intuitiota suosivat eniten yläjohtoon kuuluvat, naisjohtajat sekä organisaation kehittämisessä toimivat johtajat (erona rahoitusalan johtajiin). Julkisella sektorilla intuitio korostui keskushallinnossa (erona aluehallinnon johtajiin). Tieteellisessä tutkimuksessa laajalti käytetystä CSI-testistä (Allinson & Hayes, 2012) kerääntyneet tulokset osoittavat esimerkiksi tilinpidon ja juridiikan parissa toimivien pistearvojen painottuvan dimension analyysipäätyyn kun taas yrittäjien ja luovien alojen pistearvot painottuvat testin intuitiopäätyyn.
Viime vuosikymmenen aikana on julkaistu useita analyysia ja intuitiota vertailevia meta-analyyseja. Phillips et al.:n (2016) meta-analyysi käsitteli suoriutumisen ennustamista normin mukaiset oikeat vastaukset sisältäneissä päätöksentekotehtävissä. Analyyttinen ajattelu saavutti heikon mutta merkitsevän korrelaation (.11) mutta intuition yhteys päätöksentekokykyyn oli negatiivinen. Normatiivisesti oikeat ratkaisut voivat intuition kannalta olla lähtökohtaisesti vääränlaisia päätöksenteon kriteerejä. Tutkijat painottivat myös päätöksentekotyypin vaikutusta ennustamiseen. Teoriaa mukailevissa tehtävissä analyyttinen ajattelu saavutti jopa .35 korrelaation. Alaybek et al.:n äskettäinen meta-analyysi (2022) vertaa analyyttisen ja intuitiivisen ajattelutavan kykyä ennustaa työssä suoriutumista. Analyyttinen ajattelutapa päihitti (.21) jälleen intuition (.05) parantaen ennustusta myös tunnollisuuden persoonallisuuspiirteen ja älykkyyden yli. Molempien ajattelutapojen ennustuskyky voimistui työtehtävien kompleksisuuden, luovuuden sekä työntekijän iän myötä. Ajattelutapoja pidetään yleensä älykkyydestä riippumattomina mutta Alaybek et al.:n toinen meta-analyysi (2021) osoitti .27 korrelaatiota analyyttisen ajattelun ja älykkyyden välillä. Intuition osaamisarvo näyttää jääneen arvoitukseksi, ilmeisesti sille tulisi löytää oikeanlaisia, luovaa toimintaa edustavia kriteerejä.
Suunnittelu & ongelmanratkaisu osaamisena
Taipumus analyyttiseen vs. intuitiiviseen ajatteluun näyttää siis suuntaavan ihmisiä eri toimialoilla, tehtävissä ja koulutusaloilla tarpeelliseen osaamiseen. Mutta vain yhden ajattelutavan tarkastelun sijasta huomattavasti eriytyneempiin ja tarkempiin näkymiin päädytään mikäli asiaa tarkastellaan päinvastaisesti eli lähtemällä jostain työnteon toiminnallisesta kokonaisuudesta ja etsimällä sille suoraan ohjaimia liki 30:stä tarjolla olevasta ajattelutavasta.
Kelpoisen ratkaisun tarjoaa suunnittelun ja ongelmanratkaisun näkeminen omana sekä voimakkaasti merkitykseltään kasvavana osaamiskokonaisuutena. Eli mitä enemmän "tekeminen" siirtyy algoritmeille ja roboteille, sitä tärkeämmäksi tulee suunnittelu ja ongelmanratkaisu eli se MITEN asioita voisi tai pitäisi tehdä. Maailman Talousfoorumin vuoteen 2025 ulottuvassa ennusteessa työvoiman tarvitsemista Top-10 taidoista viisi ensimmäistä koskee ajattelua, analyyttisesta ajattelusta luovuuteen (weforum, 2020).
Suunnittelu ja ongelmanratkaisu voidaan purkaa neljäksi perättäiseksi askelmaksi joita kutakin ohjaa oma ajattelutapansa ja jotka muodostavat oman osaamisensa. Niinpä ihmiset lähestyvät suunnitelmia ja ongelmia joko (a) faktojen tai ideoiden pohjalta, he hahmottavat niitä (b) kohdentuen tai laaja-alaisesti, tuottavat niihin (c) yleispäteviä tai luovia ratkaisuja sekä toimeenpanevat niitä (d) varovaisesti tai riskiä ottaen. Ks. alla, ajattelutavat ja niiden ohjaamat suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelmat.
Neliportainen jako avaa aikaisempaa paljon eriytyneemmän sekä tarkemman näkymän yksilön osaamisiin ja kehitysmahdollisuuksiin. Esimerkkinä tilanne jossa henkilö haluaa kehittää luovuutta ja arvelee sitä varten tarvitsevansa vahvempaa intuitiivista ajattelua. Askelmakohtainen tarkastelu voisi kuitenkin paljastaa että hän tosiasiassa harjoittaa runsain mitoin (luovia ratkaisumalleja ohjaavaa) intuitiivista ajattelua mutta häneltä puuttuvat ideat, joille hän voisi luovia ratkaisujaan rakentaa. Vahvasti faktahakuinen lähestymistapansa rajoittaa uusien ideoiden tavoittamista. Todellinen kehityskohtansa olisikin muuttaa tapaansa lähestyä suunnitelmia ja ongelmia hakemalla niihin uusia ideoita ja avauksia.
Toisena esimerkkinä on klassinen tilanne jossa yksittäisen funktion johtaja on vahvojen toimeenpanonäyttöjensä perusteella nostettu konsernijohdollisiin tehtäviin. Pyrkimys nopeaan toimeenpanoon ohjaa häntä edelleenkin hahmottamaan asioita nopeasti ja kohdentuneesti jolloin asioiden suuri kuva jää tavoittamatta. Toiminta konsernitasolla edellyttää kuitenkin aina strategista silmää jonka tärkein elementti on asioiden riittävän laaja hahmottaminen. Hänen tulisi avartaa hahmottamistapaansa, nähdä metsä puilta. Allekirjoittanut on äsken julkaissut blogin strategisen ajattelun tai silmän elementeistä joista ensimmäisenä on riittävän laaja hahmottaminen ja toisena intuition ja analyysin keskinäisen tasapainon hallinta, https://humansinstrategy.com/2023/11/07/elements-of-strategic-thinking-a-psychologists-perspective/
Nykyprosessit vs. uudet prosessit
Jokainen suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelma edistää joko nykyisten prosessien toteuttamista tai uusien prosessien luomista. Faktojen painotus, asioiden kohdentunut hahmottaminen ja yleispätevät ratkaisut pohjautuvat nykyisiin, ennalta koeteltuihin prosesseihin. Uusien ideoiden hakeminen, asioiden laajempialainen hahmottaminen ja luovat, tilanteen ominaispiirteistä kumpuavat ratkaisut taas luovat uusia prosesseja.
WOPI testin Perusprofiilin summapistearvo osoittaa kallistuuko henkilön suunnittelu ja ongelmanratkaisu nykyprosessien (pistearvot 1-5) vai uusien prosessien (pistearvot 6-10) puoleen. Nykyisten prosessien puolelle kallistuvia voidaan kuvailla "Toteuttajiksi" ja uusien prosessien puolelle kallistuvia henkilöitä "Uudistajiksi".
Suunnittelua ja ongelmanratkaisua voidaan tarkastella kaksikaistaisena tienä jonka molemmat kaistat ovat yhtä arvokkaita. Tien määränpää riippuu kaistavalinnasta ja kyvystä tarvittaessa vaihtaa kaistaa. Ennalta tunnetuille nykyprosesseille pohjautuva kaista johtaa ennakoitaviin vaikkakin konservatiivisiin määränpäihin. Uusia prosesseja luova kaista voi sen sijaan viedä uusiin, radikaalistikin erilaisiin määränpäihin. Kaistojen osaamisarvo riippuu toimialasta, organisaatiosta ja lopultakin yksittäisestä tehtävästä. Esimerkiksi hallinnossa ja turvallisuusalalla pääpaino on koeteltujen nykyprosessien toteuttamisessa. Sen sijaan tuotekehitys, strategia ja markkinointi kaipaavatkin uuden luomista: uudenlaisia ideoita, laaja-alaisempaa hahmottamista sekä luovia, tilanteiden ominaispiirteistä kumpuavia ratkaisumalleja.
Luovuus
Franklinista, Einsteinista ja Steve Jobsista elämänkerrat kirjoittaneen Walter Isaacsonin mukaan kaikkia yhdistää voimakas persoonallisuus sekä yhtäaikainen vahva kiinnostus humanistisiin ja luonnontieteisiin joka onkin avain alkaneen vuosisadan innovatiivisten talouksien rakentamiseen (Isaacson, 2011). Tunnetut innovaatiohahmot ovat todisteita luovuutta synnyttävästä taiteen ja tieteen yhteiselosta ja kansanviisaudenkin mukaan neuvokkuuden ja luovuuden ehtona on yksilön kyky ajatella asioita monelta eri kantilta.
Psykoanalyytikot ovat luoneet käsitteen regressiosta minän palveluksessa (Kris, 1952) kuvaamaan luovimpien taiteilijoiden kykyä pudottautua eli regredioitua reaalimaailman ajattelusta (sekundaariprosessit) primitiiviseen fantasiamaailmaan (primaariprosessit) ja sitä kautta tuomaan ideoita taiteelliseen työhönsä. Samanlainen kyky haravoida eri tietomaailmoja toimii selityksenä bipolaarisen mielialahäiriön ja luovuuden suhdetta koskevassa tutkimuksessa (Johnson et al., 2012).
Kaksinapaiset ajattelutavat tarjoavat vastakkaisten tietomaailmojen kohtaamispaikan joka saattaa hyvinkin olla luovuuden ydin. Vaikka ideahakuinen tapa suuntautua, laaja hahmottamistapa sekä intuitiivinen ajattelu edistävätkin uusien prosessien syntymistä, luovuuden lopullinen ehto voikin piillä jännitteisten vastakohtien kohtaamisessa. Toisin sanoen luovuus edellyttää että lentäviä ideoita testataan kylmiä faktoja vasten, laajoja ja taivaan kokoisia hahmotuksia tarkastellaan tylyä konkretiaa vasten ja luovia, jopa outoja ratkaisuja verrataan järkiperäisiin, yleispäteviin ratkaisumalleihin.
Suunnittelun ja ongelmanratkaisun kehittäminen
Ajattelutapojen muuttamista pidetään yleisesti haasteellisena tehtävänä joskin Rush ja More (1991) osoittivat, että useinkin "jalat irti maasta" ajattelevia intuitiivisia yksilöitä onnistuttiin ohjaamaan analyytikoille hyödylliseen tapaan eritellä ja uudelleen jäsentää ongelmatilanteita. Ajattelutapojen avartaminen tulee aina yhdistää niiden ohjaamiin suunnittelun ja ongelmanratkaisun askelmiin joita tarkastellaan joko ihmisten omissa työprosesseissa tai heille tutuissa sisällöissä. Neljän askelman mallin ymmärtämiseen voi johdatella antamalla ihmisille tehtäväksi vaikkapa keksiä uusi tuote paperin palasta ja yhdessä tarkastella askelmakohtaisia toteumia lähestymisestä toimeenpanoon.
Jokainen voi omien ajattelutapojen avartamisella voimistaa suunnittelua ja ongelmien ratkaisutaitoja joko nykyisiä prosesseja vahvistavaan tai uusia prosesseja synnyttävään suuntaan. Omille tottumuksilleen vastakkaisten ajattelutapojen harjoittelu hyödyttää kaikkia. Niinpä faktahakuinen henkilö ryhtyy lähestymään asioita avaamalla niihin uusia ideaikkunoita. Ideahakuinen henkilö parantaa ideoidensa laatua testaamalla niitä faktoja vasten, jne. Tiimeissä luovuutta edistetään pariuttamalla erilailla, vastakkainkin ajattelevia ihmisiä toimimaan yhteisen tavoitteen suuntaisesti.
Katso Wikipedia: Kognitiiviset tyylit
Agor, W. H. (Ed.). (1989). Intuition in organization. Newbury Park, CA: Sage.
Alaybek, B., Wang, Y., Reeshad, S., Dalal, R.S., Dubrow, S., Boemerman, L.S.G. (2021) . Meta-analytic relations between thinking styles and intelligence. Personality and Individual Differences. Vol. 168,
Alaybek, B., Wang, Y., Dalal, R.S., Dubrow, S., Boemerman, L.S.G. (2022) . The Relations of reflective and intuitive thinking styles with task performance: A meta-analysis. Personnel Psychology, Vol. 75, 2, 295-319.
Allinson, C. & Hayes, J. (2102). The Cognitive Style Index. Tech. manual and user guide. UK: Pearson Education.
Isaacson, W. (2011). Steve Jobs. New York: Simon & Schuster.
Johnson, S.L., Murray, G., Fredrickson, B., Youngstrom, E.A., Hinshaw, S., Bass, J.M., Deckersbach, T., Schooler, J. and Salloum, I. (2012). Creativity and bipolar disorder: Touched by fire or burning with questions? Clinical Psychology Review, Feb; 32 (1): 1-12.
Epstein, S. (2003). Cognitive-experiential theory of personality. In T. Millon & M.J. Lerner (Eds.). Handbook of psychology: Personality and Social psychology. (pp. 159-184). Hoboken, NJ: Wiley & Sons.
Kahneman, D. (2011). Thinking, fast and slow. New York: Farrar, Straus & Giroux.
Kozhevnikov, M. (2007). Cognitive styles in the context of modern psychology: Toward an integrated framework. Psychological Bulletin, 133, 464-481.
Kris, E. (1952). Psychoanalytic Explorations in Art. New York: International University Press.
Messick, S. (1976). Personality consistencies in cognition and creativity. In S. Messick (Ed.), Individuality in learning (pp. 4-23). San Francisco: Jossey-Bass.
Parikh, J. Neubauer, F. & Lank, A.G. (1994). Intuition: The New frontier in management. Oxford: Blackwell.
Phillips, W.J., Fletcher, J.M, Marks, A.D.G., Hine, D.W. (2016). Thinking styles and decision making: A Meta-analysis. Psychological Bulletin, Mar; 142(3): 260-290.
Riding, R., & Cheema, I. (1991). Cognitive styles - An overview and integration. Educ. Psychology, 11, 193-216.
Rush, G.M. & Moore, D. M. (1991). Effect of restructuring training and cognitive style. Educ. Psychol., 11, 309-321.
Witkin, H. A., Moore, C. A., Goodenough, D. R., & Cox, P. W. (1977). Field dependent and field independent cognitive styles and their educational implications. Review of Educational Research, 47, 1-64.
Alaybek, B., Wang, Y., Reeshad, S., Dalal, R.S., Dubrow, S., Boemerman, L.S.G. (2021) . Meta-analytic relations between thinking styles and intelligence. Personality and Individual Differences. Vol. 168,
Alaybek, B., Wang, Y., Dalal, R.S., Dubrow, S., Boemerman, L.S.G. (2022) . The Relations of reflective and intuitive thinking styles with task performance: A meta-analysis. Personnel Psychology, Vol. 75, 2, 295-319.
Allinson, C. & Hayes, J. (2102). The Cognitive Style Index. Tech. manual and user guide. UK: Pearson Education.
Isaacson, W. (2011). Steve Jobs. New York: Simon & Schuster.
Johnson, S.L., Murray, G., Fredrickson, B., Youngstrom, E.A., Hinshaw, S., Bass, J.M., Deckersbach, T., Schooler, J. and Salloum, I. (2012). Creativity and bipolar disorder: Touched by fire or burning with questions? Clinical Psychology Review, Feb; 32 (1): 1-12.
Epstein, S. (2003). Cognitive-experiential theory of personality. In T. Millon & M.J. Lerner (Eds.). Handbook of psychology: Personality and Social psychology. (pp. 159-184). Hoboken, NJ: Wiley & Sons.
Kahneman, D. (2011). Thinking, fast and slow. New York: Farrar, Straus & Giroux.
Kozhevnikov, M. (2007). Cognitive styles in the context of modern psychology: Toward an integrated framework. Psychological Bulletin, 133, 464-481.
Kris, E. (1952). Psychoanalytic Explorations in Art. New York: International University Press.
Messick, S. (1976). Personality consistencies in cognition and creativity. In S. Messick (Ed.), Individuality in learning (pp. 4-23). San Francisco: Jossey-Bass.
Parikh, J. Neubauer, F. & Lank, A.G. (1994). Intuition: The New frontier in management. Oxford: Blackwell.
Phillips, W.J., Fletcher, J.M, Marks, A.D.G., Hine, D.W. (2016). Thinking styles and decision making: A Meta-analysis. Psychological Bulletin, Mar; 142(3): 260-290.
Riding, R., & Cheema, I. (1991). Cognitive styles - An overview and integration. Educ. Psychology, 11, 193-216.
Rush, G.M. & Moore, D. M. (1991). Effect of restructuring training and cognitive style. Educ. Psychol., 11, 309-321.
Witkin, H. A., Moore, C. A., Goodenough, D. R., & Cox, P. W. (1977). Field dependent and field independent cognitive styles and their educational implications. Review of Educational Research, 47, 1-64.
Sulje
Helsinki (HQ)
Competence Dimensions OyHelpdesk
GMT +3:00 - ± 1:00helpdesk(at)wopi.net