< Oppitunnit
Encyclopedia Britannican mukaan persoonallisuuden psykologia syntyi 1930-luvulla kun perustajahahmot kuten Gordon Allport (1937) ja Henry Murray (1938) julkaisivat alan ensimmäiset oppikirjat. Vuosina 1970-1980 oppiala kohtasi ankaraa kritiikkiä kun Walter Mischel (1968) esitti kokoamiensa laajojen empiirisin tulosten osoittavan että persoonatekijöillä on kovin heikko kyky ennustaa käyttäytymistä. Lopulta persoona-tilanne debatti päättyi ainakin osittaiseen persoonanäkökulman menestymiseen.
Menestymistä auttoi persoonallisuuden ns. viiden pääpiirteen (Big Five) viitekehyksen synty. Persoonaa kuvaavien sanakirjasanojen luetteloimisesta alkanut ja tilastolliseen faktorianalyysiin nojaava mitta-asteikkojen laadinta johti esittämään Tunnollisuuden, Ulospäinsuuntautuvuuden, Sovinnollisuuden, Avoimuuden sekä Neuroottisuuden tai Tunnetasapainon luotettavasti mitattavina sekä laajalti käyttäytymistä ennustavina piirteinä. Mitään varsinaisesti uusia piirteitä ei viitekehyksessä syntynyt vaan se kokosi viiden laajan piirteen alle aiemmat viisikymmenvuotisen piirretutkimuksen moninaiset tekijät. Suuri osa aikaisemmista kapeampialaisista persoonallisuustekijöistä ryvästyi faktorianalyysissä viiden pääpiirteen alle, niiden alapiirteinä eli fasetteina.
Debattiajan matalasuhdanteen jälkeen viiden pääpiirteen viitekehys on merkittävästi integroinut aikaisempaa piirrekäsitteistöä ja vakiinnuttanut koko oppialan tieteellistä asemaa ja voimistanut persoonallisuuden tutkimusta. Työmenestystä ennustaneiden meta-analyysien lisäksi persoonallisuudelle on laajoin pitkittäisaineistoin voitu osoittaa merkittävä pysyvyys aina varhaisesta lapsuudesta vanhuusikään asti. Pysyvyys (r= .74) vastaa älykkyysosamäärän tasoa mutta merkillepantavaa on, että älykkyystekijöiden tasanne vakiintuu 6-8 vuoden iässä ja persoonallisuuden pysyvämpi tasanne vakiintuu vasta 50 vuoden iässä (Roberts & DelVecchio, 2000). Uusin, v. 2005 jälkeisillä aineistoilla laajennettu meta-analyysi (liki 180.000 henkilöä) osoittaa hieman aiempaa matalampaa kokonaispysyvyyttä, aikaisemmin, jo 25 v. iässä vakiintuvaa tasannetta ja pitkin elämää tapahtuvaa tunnetasapainon kohentumista (Bleidorn et al., 2022). Pysyvyyden rinnalla tulokset viittaavat myös persoonallisuuden muovautuvuuteen, ks. seuraavassa.
Viime vuosikymmenten ehkä tärkein tutkimus koskee terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Persoonallisuuden on hyvin laajoin pitkittäisaineistoin osoitettu ennustavan esimerkiksi eliniän pituutta ja kuolleisuutta sosioekonomista asemaa voimakkaammin (Roberts et al., 2007). Äskettäinen tutkijoita ympäri maailman koonnut arvovaltainen julkaisu ohjaa huomioimaan persoonallisuustekijöiden sosiaalipoliittisen merkityksen ja luopumaan perinteisestä virhekäsityksestä että persoonallisuus on muuttumaton (Bleidorn et al., 2019). Esim. psykoterapialla on osoitettu saavutettavan persoonallisuuden muutoksia (DeFruit et al., 2006). Kypsymisen lisäksi muut merkittävät elämäntapahtumat kuten avioliitto, ensimmäisen lapsen syntyminen, ensimmäinen työpaikka, perheenjäsenen kuolema ja työttömyys voivat aiheuttaa pysyviä persoonallisuuden muutoksia (Specht et al., 2011). Elämänkokemusten sekä geneettisten tekijöiden vaikutusta on vertailtu persoonallisuuteen yhdistämällä yli 7000 ikäkauden 14-90 v. kattavaa henkilöä koskevat kaksostutkimukset Kroatiasta, Suomesta, Saksasta sekä Britanniasta. Tulosten mukaan elämänkokemusten vaikutus kasvoi ja perinnöllisten tekijöiden vaikutus väheni iän myötä (Kandler et al., 2021).
Encyclopedia of Psychologya lainaten, Amerikan Psykologiyhdistyksen, APA:n mukaan persoonallisuus viittaa ajattelun, tuntemisen sekä käyttäytymisen yksilöllisiin muotoihin (APA, 2000). Oppialan johtavien tutkijoiden määritelmät ovat pitkälti edellisen mukaisia. Kuten ilmeistä, oppialaa leimaa sen valtava monimuotoisuus, yksilöeroja on haettu liki kaikista psykologisista prosesseista. Mayerin sanoin: "persoonallisuuspsykologeilla on ollut sormensa kaikkien muiden piirakoissa" (Mayer, 1995, p. 489).
Varsin monilukuiset ja monimuotoiset persoonallisuustekijät tavataan tiivistää kahteen pääluokkaan: piirteisiin ja tavoitehakuisiin tekijöihin (Alston, 1975; Buss & Craik, 1984). Persoonallisuuden piirteet kuvaavat tavanomaista, yli tilanteiden toistuvaa ja suoraan havaittavaa käyttäytymistä. Ne ovat havaittujen käyttäytymistaipumusten yhteenvetoja. Piirteiden suhde käyttäytymiseen on suora ilman kausaalista selitystä: ekstroverttisuus ennustaa ekstroverttia käyttäytymistä.
Tavoitehakuiset tekijät kuvaavat suuntautuvaa käyttäytymistä. Ne ovat tilannekohtaisia ja ohjaavat käyttäytymistä tilanteen ehdoin. Niitä ei myöskään voida suoraan havaita. Niiden tunnetuimpia edustajia ovat motiivit, tarpeet ja työelämän alueella ammatilliset kiinnostukset. Motiivit ja tarpeet ohjaavat toimintaa niitä herättävissä ympäristöissä (esim. työtehtävissä). Ammatilliset kiinnostukset puolestaan ohjaavat toimintaa ao. kiinnostuksia sisältävissä ympäristöissä (ammateissa ja tehtävissä).
Persoonallisuuden piirteiden alkujuurena pidetään Gordon Allportin (1937) teoriointia, joka synnytti mittavan persoonallisuuden piirretutkimuksen perinteen. Tänä päivänä suuren suosion sekä joillain sovellusalueilla vallitsevan aseman on saavuttanut viiden pääpiirteen viitekehys jolta pohjalta on rakennettu hyvin monilukuinen joukko testejä, standardoituja itsearviokyselyitä. Viiden piirteen ja sen lähivarianttien (esim. HEXACO) tunnetuin edustaja on NEO-PI-R (Costa & McRae, 1992). Viittä pääpiirrettä koskevia meta-analyyseja on eri sovellusaloilla julkaistu monilukuisesti. Työ- sekä akateemista suoriutumista koskevia meta-analyyseja ovat julkaisseet Barrick & Mount (1991), Hurtz & Donovan (2000) ja yli puoli miljoonaa tutkimushenkilöä kattanut Zell & Lesick (2021).
Persoonallisuuden psykologiassa motiivit ja tarpeet jakavat piirteiden rinnalla pitkän historian. Teoreettisena lähtökohtana ovat Murrayn lähes kolmenkymmenen tarpeen (esim. suoriutumisen tarve) ja niitä ympäristössä herättävien "paineiden" taksonomia (1938). David C. McClellandin mukaan taksonomian taustalla vaikuttaa "kolme suurta" motivaatiota. Suoriutumisen, vallan ja sosiaalisen liittymisen motivaatioteorian mukaan ihmisellä on kaksi motivaatiojärjestelmää koostuen implisiittisistä, tiedostamattomista ja ekplisiittisistä, tiedostetuista motiiveista (McClelland et al., 1989, Schultheiss, 2008). Taksonomian tarpeita mittaavista kyselyistä tunnetuin on PRF (Jackson, 1984). Motiivien ennustamaa käyttäytymistä koskevia meta-analyyseja ovat julkaisseet Spangler (1992), Collins et al., (2004) ja Van Iddekinge et al. (2018).
Tavoitehakuisiin eli suuntautuvaa käyttäytymistä kuvaaviin tekijöihin lukeutuvat myös työpsykologiassa uudelleen huomion kohteeksi nousseet ammatilliset kiinnostukset. Polttopisteeseen on noussut Hollandin (1997) ammatillisen persoonallisuuden teoria. RIASEC-malli sisältää kuusi yksilöllistä ammattikiinnostusta: (R) Realistinen, (I) Tutkiva, (A) Taiteellinen, (S) Sosiaalinen, (E) Yrittäjämäinen sekä (C) Sovinnainen-tarkka. Ihmisiä ja ammatteja kuvataan samoilla termeillä tavoitteena sovittaa niitä yhteen. Ammatilliset kiinnostukset nähtiin pitkään hyödyllisinä vain ammatinvalinnassa ja uraohjauksessa. Kolme meta-analyysia osoittavat niiden myös ennustavan työssä suoriutumista jopa paremmin kuin persoonallisuuden piirteet (esim. Nye et al., 2017).
Jako ulkoa havainnoitaviin piirteisiin ja sisäisiin motiiveihin on ikivanha, tuttu jo antiikin ajan kirjoittajien ihmisluonnon kuvauksista, kirjallisuudesta ja arkikeskustelusta. Sama jako piirteisiin ja motiiveihin toistuu akateemisessa persoonallisuuden tutkimuksessa. Liekö sattumaa että persoonallisuuden piirreteorian luoja Allport ja tarve-motiiviteorian luoja Murray työskentelivät samaan aikaan, samassa Harvardin yliopistossa.
Piirteet ja tavoitteet ovat erilaisia näkökulmia persoonallisuuteen, eivätkä siten kilpaile keskenään, eivät myöskään ole toistaan parempia. Ne ovat kuten omenat ja appelsiinit: molemmat hyviä hedelmiä mutta sisältään erilaisia. Ne vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja ovat käyttökelpoisia erilaisia tarkoituksia varten. Piirteet kuvaavat henkilön yleisiä käyttäytymistapoja ja vetoavat näin yksinkertaisuudessaan. Ympäristöön sidonnaiset motiivit, tarpeet ja kiinnostukset kuvaavat henkilön pyrkimyksellisyyttä, ne ovat asteen monimutkaisempia mutta auttavat ymmärtämään henkilöä.
Piirteillä ja motiiveilla on meta-analyyseilla osoitettu liki samantasoinen kyky ennustaa käyttäytymistä. Ne täydentävät toisiaan ja on harmillista että kaksi persoonallisuuden psykologian suurta tutkimusperinnettä ovat eläneet omissa siiloissaan. Hedelmällistä integraatiota osoittaa laajoilla aineistoilla tehty pitkittäistutkimus, jossa piirteiden ja motiivien yhteiskäyttö lisäsi ennustavuutta verrattuna jomman kumman tekijäluokan yksittäiskäyttöön (Winter et al., 1998). Vielä harmillisempi esimerkki persoonallisuuden erimuotoisten tekijöiden erillään elosta koskee yksilöllisiä ajattelutapoja.
Yksilölliset ajattelutavat tai kognitiiviset tyylit ovat eläneet irrallisen orpolapsen elämää, välillä ne on nähty persoonallisuuden ja välillä älykkyyden osatekijöinä. Näin huolimatta siitä että monet johtavat tutkijat, eikä vähiten Amerikan psykologiyhdistys, sisällyttävät ajatteluprosessit osina persoonallisuuden määrittelyjään. Ajattelutapojen tutkimuksen kukoistusaika ajoittuu 1950-1970-luvuille jonka ajan tunnettuja tutkimuskäsitteitä olivat mm. yksilöllinen hallinnan käsitys ja kenttäriippuvuus-riippumattomuus. Syy ajanjakson jälkeiselle kiinnostuksen hiipumiselle ei ole täysin selvä mutta yksi ilmeinen syy liittyy odotuksiin nähden vaatimattomiin empiirisiin tuloksiin.
Huomionarvoista on että APA:n ja johtavien tutkijoiden kolme pääprosessia sisältävistä määritelmistä huolimatta persoonallisuustutkimuksen valtavirta on koskenut ulospäin havaittavaa käyttäytymistä - joko piirteiden tai motiivien ohjaamina. Paradoksaalista on myös se että maailman eniten käytetyn persoonallisuustestin, MBTI:n (Myers & Briggs, 1985) mittaamat persoonallisuustyypit rakentuvat pitkälti yksilöllisille ajattelutavoille. Akateemisen tutkimusyhteisön paikoin epäreilusti kohtelema MBTI edustaa kuitenkin osalle suurta yleisöä sitä mitä persoonallisuudella ylipäätään tarkoitetaan.
Kahden viime vuosikymmenen aikana kiinnostus ajattelutapoihin on virinnyt uudelleen. Erityisesti ajattelun ns. kaksoisprosessiteoriat (Evans & Stanovich, 2013), joita nobelisti Daniel Kahneman on tehnyt suurelle yleisölle tunnetuksi "nopeaa ja hidasta" ajattelua käsittelevällä kirjallaan (2011). Jako intuitiiviseen ja analyyttiseen ajatteluun on pohjana myös kokonaiselle persoonallisuusteorialle ja testille (Epstein, 2003; Epstein et al. 1996).
Tärkein syy ottaa ajattelutavat uuden tutkimuksen kohteeksi liittyy kuitenkin maailman muuttumiseen datakeskeiseksi. Digitalisaatio sekä tekoäly ovat jo arkielämässä läsnä. Tänä päivänä kansalaisten suurena haasteena on ymmärtää ja hallita tietoa. Maailman talousfoorumin top-10 listan v. 2025 tarvittavista työelämän taidoista ensimmäiset viisi - analyyttisesta ajattelusta luovuuteen - koskevat ajattelun prosesseja. Työn murroksen myötä asioiden "tekeminen" siirtyy algoritmeille ja roboteille. Ihmisen osaksi, suureksi mahdollisuudeksi jää tiedonkäsittely, suunnittelu ja ongelmanratkaisu, yhä vähemmän enään asioiden "tekeminen". Ajattelutavat ovatkin "piirakka" johon persoonallisuuden tutkijoilla olisi tärkeää annettavaa.
Tilannetekijät ovat myös palanneet persoonallisuuspsykologian asialistalle. Persoona-tilanne-debatti vaikutti siihen, että debatin tilannenäkökulman puoltajat tunnustivat persoonatekijöiden olemassaolon mutta esittivät niiden vaikutuksen riippuvan kustakin tilanteesta (Wright & Mischel, 1987).
Käyttäytymisen tilannekohtainen välittyminen on alkanut laajemmin kiinnostaa myös piirretutkijoita. Ns. piirteiden aktivaatiomalli (Tett & Burnett, 2003) osuu pitkälti yksiin Murrayn taksonomian kanssa jossa ympäristön "paineet" herättävät yksilöiden tarpeita toimia paineiden mukaisin tavoin. Aktivaatiomallin mukaan persoonallisuuden piirteet aktivoituvat ympäristötekijöiden vihjeistä. Työssä tällaiset ympäristötekijät voivat liittyä organisaatiokulttuuriin, johtamistapoihin ja yksittäisten tehtävien vaatimuksiin.
Shaffer ja Postlethwaite ovat meta-analyysissaan osoittaneet (2012) että ohjeistuksin tai kysymyssisällöin työn kontekstiin suuntaavien persoonallisuuden testien keskiarvoinen validiteetti oli .24 kun yleisluontoiset, kontekstittomat persoonallisuustestit ylsivät vain .11 tasoon. Vieläkin konkreettisemmin tilanteet huomioitiin ammatillisia kiinnostuksia koskevassa meta-analyysissa jossa yksilön kiinnostuksen sovite ammatin tai tehtävän kiinnostussisältöön paransi merkitsevästi suoriutumisennustetta (Nye et al., 2017).
Tilanteiden dynaamista, muuttuvaista luonnetta on myöskin alettu tutkia. Kokonaisen Eurooppalaisen maan v. 1997 lääketieteen opinnot aloittaneen kohortin suoriutumista seurattiin seitsenvuotisen koulutuksen ajan (Lievens et al., 2009). Persoonallisuustekijät ennustivat arvosanoja sitä paremmin mitä pidemmälle koulutus eteni, alkuvaiheen .18 tasosta loppuvaiheen .45 validiteettitasoon. Lääketieteen, kuten muidenkin oppialojen aloitusjakso painottuu perustieteiden opiskeluun, tiedon hankintaan johon ei oleteta persoonallisuuden vahvasti vaikuttavankaan. Mutta edettäessä tiedon soveltamiseen, simulaatioharjoituksiin, tosimaailman monimutkaisten ongelmien ratkaisuun, kliiniseen harjoitteluun jne., persoonallisuuden jo oletetaankin ohjaavan suoriutumista.
Persoonallisuustekijöiden ennustuskyvyn maksimointia tärkeämpi peruste tilanteiden tutkimiseen on voida paremmin ymmärtää käyttäytymisen kehkeytymistä joka loisi edellytykset kokonaisvaltaisemmille kehittämistoimille. Po. persoona-tilanne asetelma nousee esiin monessa, jollei kaikessa persoonallisuutta sivuavassa tutkimuksessa, työn psykologiassa alkaen työssä osaamisesta aina työuupumuksen ymmärtämiseen asti.
Rauthmann kolleegoineen penää fokusoidumpaa huomiota tilanteiden ominaisuuksiin ja esittelee oman taksonomiamallinsa (Rauthmann et al., 2014). Äskettäin julkaistussa, 62 maata, 15.000 vastaajaa sekä 42 kieltä kattanut tutkimus kartoitti tilanteiden yleisiä psykologisia ominaisuuksia niiden arviointiin erityisesti kehitetyllä menetelmällä (Lee et al., 2020). Työpsykologiassa ei kulttuuritekijöitä ehkä lukuunottamatta ole ilmaantunut yhtään merkittävää työympäristön psykologisten ominaisuuksien taksonomiaa sitten Hollandin RIASEC mallin (1997). Herännyt kiinnostus tilanteiden ominaisuuksiin käy ilmi "psykologisten tilanteiden" käsitteenä jota esittelevä käsikirja juuri äskettäin julkaistiin (Rauthmann, Sherman & Funder, 2020). Ylipäätään, psykologisen tarkastelun tulee yhä useammin kohdistua persooniin tilanteissa. Rekrytointia tekeville ammattipsykologeille tämä on liki itsestäänselvyys mutta on akateemisessa tutkimuksessa uudempi teema.
Mitä on persoonallisuus?
Akateeminen persoonallisuuspsykologia syntyi ensimmäisten oppikirjojen myötä 1930-luvulla. Vuosina 1970 - 1980 käytiin ankara debatti, jossa persoonatekijät esitettiin tilannetekijöihin nähden heikkoina käyttäytymisen ennustajina. Persoonanäkökulman menestymistä debatissa auttoi ns. viiden pääpiirteen viitekehyksen syntyminen meta-analyyseineen 1990-luvulla. Oppialaa vaivaa kuitenkin edelleen persoonallisuuden monimuotoisten tekijöiden hajaannustila. Viiden pääpiirteen valtavirran ulkopuolelle jääneistä tekijöistä tärkeimpiä ovat yksilölliset ajattelutavat, jotka datakeskeisessä yhteiskunnassamme vaativat kipeästi uutta huomiota. Tilannetekijät ovat myös tehneet vahvan paluun oppialan asialistalle.
Lyhyt historiakatsaus
Encyclopedia Britannican mukaan persoonallisuuden psykologia syntyi 1930-luvulla kun perustajahahmot kuten Gordon Allport (1937) ja Henry Murray (1938) julkaisivat alan ensimmäiset oppikirjat. Vuosina 1970-1980 oppiala kohtasi ankaraa kritiikkiä kun Walter Mischel (1968) esitti kokoamiensa laajojen empiirisin tulosten osoittavan että persoonatekijöillä on kovin heikko kyky ennustaa käyttäytymistä. Lopulta persoona-tilanne debatti päättyi ainakin osittaiseen persoonanäkökulman menestymiseen.
Menestymistä auttoi persoonallisuuden ns. viiden pääpiirteen (Big Five) viitekehyksen synty. Persoonaa kuvaavien sanakirjasanojen luetteloimisesta alkanut ja tilastolliseen faktorianalyysiin nojaava mitta-asteikkojen laadinta johti esittämään Tunnollisuuden, Ulospäinsuuntautuvuuden, Sovinnollisuuden, Avoimuuden sekä Neuroottisuuden tai Tunnetasapainon luotettavasti mitattavina sekä laajalti käyttäytymistä ennustavina piirteinä. Mitään varsinaisesti uusia piirteitä ei viitekehyksessä syntynyt vaan se kokosi viiden laajan piirteen alle aiemmat viisikymmenvuotisen piirretutkimuksen moninaiset tekijät. Suuri osa aikaisemmista kapeampialaisista persoonallisuustekijöistä ryvästyi faktorianalyysissä viiden pääpiirteen alle, niiden alapiirteinä eli fasetteina.
Debattiajan matalasuhdanteen jälkeen viiden pääpiirteen viitekehys on merkittävästi integroinut aikaisempaa piirrekäsitteistöä ja vakiinnuttanut koko oppialan tieteellistä asemaa ja voimistanut persoonallisuuden tutkimusta. Työmenestystä ennustaneiden meta-analyysien lisäksi persoonallisuudelle on laajoin pitkittäisaineistoin voitu osoittaa merkittävä pysyvyys aina varhaisesta lapsuudesta vanhuusikään asti. Pysyvyys (r= .74) vastaa älykkyysosamäärän tasoa mutta merkillepantavaa on, että älykkyystekijöiden tasanne vakiintuu 6-8 vuoden iässä ja persoonallisuuden pysyvämpi tasanne vakiintuu vasta 50 vuoden iässä (Roberts & DelVecchio, 2000). Uusin, v. 2005 jälkeisillä aineistoilla laajennettu meta-analyysi (liki 180.000 henkilöä) osoittaa hieman aiempaa matalampaa kokonaispysyvyyttä, aikaisemmin, jo 25 v. iässä vakiintuvaa tasannetta ja pitkin elämää tapahtuvaa tunnetasapainon kohentumista (Bleidorn et al., 2022). Pysyvyyden rinnalla tulokset viittaavat myös persoonallisuuden muovautuvuuteen, ks. seuraavassa.
Viime vuosikymmenten ehkä tärkein tutkimus koskee terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Persoonallisuuden on hyvin laajoin pitkittäisaineistoin osoitettu ennustavan esimerkiksi eliniän pituutta ja kuolleisuutta sosioekonomista asemaa voimakkaammin (Roberts et al., 2007). Äskettäinen tutkijoita ympäri maailman koonnut arvovaltainen julkaisu ohjaa huomioimaan persoonallisuustekijöiden sosiaalipoliittisen merkityksen ja luopumaan perinteisestä virhekäsityksestä että persoonallisuus on muuttumaton (Bleidorn et al., 2019). Esim. psykoterapialla on osoitettu saavutettavan persoonallisuuden muutoksia (DeFruit et al., 2006). Kypsymisen lisäksi muut merkittävät elämäntapahtumat kuten avioliitto, ensimmäisen lapsen syntyminen, ensimmäinen työpaikka, perheenjäsenen kuolema ja työttömyys voivat aiheuttaa pysyviä persoonallisuuden muutoksia (Specht et al., 2011). Elämänkokemusten sekä geneettisten tekijöiden vaikutusta on vertailtu persoonallisuuteen yhdistämällä yli 7000 ikäkauden 14-90 v. kattavaa henkilöä koskevat kaksostutkimukset Kroatiasta, Suomesta, Saksasta sekä Britanniasta. Tulosten mukaan elämänkokemusten vaikutus kasvoi ja perinnöllisten tekijöiden vaikutus väheni iän myötä (Kandler et al., 2021).
Piirteet ja tavoitteet
Encyclopedia of Psychologya lainaten, Amerikan Psykologiyhdistyksen, APA:n mukaan persoonallisuus viittaa ajattelun, tuntemisen sekä käyttäytymisen yksilöllisiin muotoihin (APA, 2000). Oppialan johtavien tutkijoiden määritelmät ovat pitkälti edellisen mukaisia. Kuten ilmeistä, oppialaa leimaa sen valtava monimuotoisuus, yksilöeroja on haettu liki kaikista psykologisista prosesseista. Mayerin sanoin: "persoonallisuuspsykologeilla on ollut sormensa kaikkien muiden piirakoissa" (Mayer, 1995, p. 489).
Varsin monilukuiset ja monimuotoiset persoonallisuustekijät tavataan tiivistää kahteen pääluokkaan: piirteisiin ja tavoitehakuisiin tekijöihin (Alston, 1975; Buss & Craik, 1984). Persoonallisuuden piirteet kuvaavat tavanomaista, yli tilanteiden toistuvaa ja suoraan havaittavaa käyttäytymistä. Ne ovat havaittujen käyttäytymistaipumusten yhteenvetoja. Piirteiden suhde käyttäytymiseen on suora ilman kausaalista selitystä: ekstroverttisuus ennustaa ekstroverttia käyttäytymistä.
Tavoitehakuiset tekijät kuvaavat suuntautuvaa käyttäytymistä. Ne ovat tilannekohtaisia ja ohjaavat käyttäytymistä tilanteen ehdoin. Niitä ei myöskään voida suoraan havaita. Niiden tunnetuimpia edustajia ovat motiivit, tarpeet ja työelämän alueella ammatilliset kiinnostukset. Motiivit ja tarpeet ohjaavat toimintaa niitä herättävissä ympäristöissä (esim. työtehtävissä). Ammatilliset kiinnostukset puolestaan ohjaavat toimintaa ao. kiinnostuksia sisältävissä ympäristöissä (ammateissa ja tehtävissä).
Persoonallisuuden piirteiden alkujuurena pidetään Gordon Allportin (1937) teoriointia, joka synnytti mittavan persoonallisuuden piirretutkimuksen perinteen. Tänä päivänä suuren suosion sekä joillain sovellusalueilla vallitsevan aseman on saavuttanut viiden pääpiirteen viitekehys jolta pohjalta on rakennettu hyvin monilukuinen joukko testejä, standardoituja itsearviokyselyitä. Viiden piirteen ja sen lähivarianttien (esim. HEXACO) tunnetuin edustaja on NEO-PI-R (Costa & McRae, 1992). Viittä pääpiirrettä koskevia meta-analyyseja on eri sovellusaloilla julkaistu monilukuisesti. Työ- sekä akateemista suoriutumista koskevia meta-analyyseja ovat julkaisseet Barrick & Mount (1991), Hurtz & Donovan (2000) ja yli puoli miljoonaa tutkimushenkilöä kattanut Zell & Lesick (2021).
Persoonallisuuden psykologiassa motiivit ja tarpeet jakavat piirteiden rinnalla pitkän historian. Teoreettisena lähtökohtana ovat Murrayn lähes kolmenkymmenen tarpeen (esim. suoriutumisen tarve) ja niitä ympäristössä herättävien "paineiden" taksonomia (1938). David C. McClellandin mukaan taksonomian taustalla vaikuttaa "kolme suurta" motivaatiota. Suoriutumisen, vallan ja sosiaalisen liittymisen motivaatioteorian mukaan ihmisellä on kaksi motivaatiojärjestelmää koostuen implisiittisistä, tiedostamattomista ja ekplisiittisistä, tiedostetuista motiiveista (McClelland et al., 1989, Schultheiss, 2008). Taksonomian tarpeita mittaavista kyselyistä tunnetuin on PRF (Jackson, 1984). Motiivien ennustamaa käyttäytymistä koskevia meta-analyyseja ovat julkaisseet Spangler (1992), Collins et al., (2004) ja Van Iddekinge et al. (2018).
Tavoitehakuisiin eli suuntautuvaa käyttäytymistä kuvaaviin tekijöihin lukeutuvat myös työpsykologiassa uudelleen huomion kohteeksi nousseet ammatilliset kiinnostukset. Polttopisteeseen on noussut Hollandin (1997) ammatillisen persoonallisuuden teoria. RIASEC-malli sisältää kuusi yksilöllistä ammattikiinnostusta: (R) Realistinen, (I) Tutkiva, (A) Taiteellinen, (S) Sosiaalinen, (E) Yrittäjämäinen sekä (C) Sovinnainen-tarkka. Ihmisiä ja ammatteja kuvataan samoilla termeillä tavoitteena sovittaa niitä yhteen. Ammatilliset kiinnostukset nähtiin pitkään hyödyllisinä vain ammatinvalinnassa ja uraohjauksessa. Kolme meta-analyysia osoittavat niiden myös ennustavan työssä suoriutumista jopa paremmin kuin persoonallisuuden piirteet (esim. Nye et al., 2017).
Jako ulkoa havainnoitaviin piirteisiin ja sisäisiin motiiveihin on ikivanha, tuttu jo antiikin ajan kirjoittajien ihmisluonnon kuvauksista, kirjallisuudesta ja arkikeskustelusta. Sama jako piirteisiin ja motiiveihin toistuu akateemisessa persoonallisuuden tutkimuksessa. Liekö sattumaa että persoonallisuuden piirreteorian luoja Allport ja tarve-motiiviteorian luoja Murray työskentelivät samaan aikaan, samassa Harvardin yliopistossa.
Piirteet ja tavoitteet ovat erilaisia näkökulmia persoonallisuuteen, eivätkä siten kilpaile keskenään, eivät myöskään ole toistaan parempia. Ne ovat kuten omenat ja appelsiinit: molemmat hyviä hedelmiä mutta sisältään erilaisia. Ne vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja ovat käyttökelpoisia erilaisia tarkoituksia varten. Piirteet kuvaavat henkilön yleisiä käyttäytymistapoja ja vetoavat näin yksinkertaisuudessaan. Ympäristöön sidonnaiset motiivit, tarpeet ja kiinnostukset kuvaavat henkilön pyrkimyksellisyyttä, ne ovat asteen monimutkaisempia mutta auttavat ymmärtämään henkilöä.
Piirteillä ja motiiveilla on meta-analyyseilla osoitettu liki samantasoinen kyky ennustaa käyttäytymistä. Ne täydentävät toisiaan ja on harmillista että kaksi persoonallisuuden psykologian suurta tutkimusperinnettä ovat eläneet omissa siiloissaan. Hedelmällistä integraatiota osoittaa laajoilla aineistoilla tehty pitkittäistutkimus, jossa piirteiden ja motiivien yhteiskäyttö lisäsi ennustavuutta verrattuna jomman kumman tekijäluokan yksittäiskäyttöön (Winter et al., 1998). Vielä harmillisempi esimerkki persoonallisuuden erimuotoisten tekijöiden erillään elosta koskee yksilöllisiä ajattelutapoja.
Yksilölliset ajattelutavat
Yksilölliset ajattelutavat tai kognitiiviset tyylit ovat eläneet irrallisen orpolapsen elämää, välillä ne on nähty persoonallisuuden ja välillä älykkyyden osatekijöinä. Näin huolimatta siitä että monet johtavat tutkijat, eikä vähiten Amerikan psykologiyhdistys, sisällyttävät ajatteluprosessit osina persoonallisuuden määrittelyjään. Ajattelutapojen tutkimuksen kukoistusaika ajoittuu 1950-1970-luvuille jonka ajan tunnettuja tutkimuskäsitteitä olivat mm. yksilöllinen hallinnan käsitys ja kenttäriippuvuus-riippumattomuus. Syy ajanjakson jälkeiselle kiinnostuksen hiipumiselle ei ole täysin selvä mutta yksi ilmeinen syy liittyy odotuksiin nähden vaatimattomiin empiirisiin tuloksiin.
Huomionarvoista on että APA:n ja johtavien tutkijoiden kolme pääprosessia sisältävistä määritelmistä huolimatta persoonallisuustutkimuksen valtavirta on koskenut ulospäin havaittavaa käyttäytymistä - joko piirteiden tai motiivien ohjaamina. Paradoksaalista on myös se että maailman eniten käytetyn persoonallisuustestin, MBTI:n (Myers & Briggs, 1985) mittaamat persoonallisuustyypit rakentuvat pitkälti yksilöllisille ajattelutavoille. Akateemisen tutkimusyhteisön paikoin epäreilusti kohtelema MBTI edustaa kuitenkin osalle suurta yleisöä sitä mitä persoonallisuudella ylipäätään tarkoitetaan.
Kahden viime vuosikymmenen aikana kiinnostus ajattelutapoihin on virinnyt uudelleen. Erityisesti ajattelun ns. kaksoisprosessiteoriat (Evans & Stanovich, 2013), joita nobelisti Daniel Kahneman on tehnyt suurelle yleisölle tunnetuksi "nopeaa ja hidasta" ajattelua käsittelevällä kirjallaan (2011). Jako intuitiiviseen ja analyyttiseen ajatteluun on pohjana myös kokonaiselle persoonallisuusteorialle ja testille (Epstein, 2003; Epstein et al. 1996).
Tärkein syy ottaa ajattelutavat uuden tutkimuksen kohteeksi liittyy kuitenkin maailman muuttumiseen datakeskeiseksi. Digitalisaatio sekä tekoäly ovat jo arkielämässä läsnä. Tänä päivänä kansalaisten suurena haasteena on ymmärtää ja hallita tietoa. Maailman talousfoorumin top-10 listan v. 2025 tarvittavista työelämän taidoista ensimmäiset viisi - analyyttisesta ajattelusta luovuuteen - koskevat ajattelun prosesseja. Työn murroksen myötä asioiden "tekeminen" siirtyy algoritmeille ja roboteille. Ihmisen osaksi, suureksi mahdollisuudeksi jää tiedonkäsittely, suunnittelu ja ongelmanratkaisu, yhä vähemmän enään asioiden "tekeminen". Ajattelutavat ovatkin "piirakka" johon persoonallisuuden tutkijoilla olisi tärkeää annettavaa.
Takaisin tilanteisiin
Tilannetekijät ovat myös palanneet persoonallisuuspsykologian asialistalle. Persoona-tilanne-debatti vaikutti siihen, että debatin tilannenäkökulman puoltajat tunnustivat persoonatekijöiden olemassaolon mutta esittivät niiden vaikutuksen riippuvan kustakin tilanteesta (Wright & Mischel, 1987).
Käyttäytymisen tilannekohtainen välittyminen on alkanut laajemmin kiinnostaa myös piirretutkijoita. Ns. piirteiden aktivaatiomalli (Tett & Burnett, 2003) osuu pitkälti yksiin Murrayn taksonomian kanssa jossa ympäristön "paineet" herättävät yksilöiden tarpeita toimia paineiden mukaisin tavoin. Aktivaatiomallin mukaan persoonallisuuden piirteet aktivoituvat ympäristötekijöiden vihjeistä. Työssä tällaiset ympäristötekijät voivat liittyä organisaatiokulttuuriin, johtamistapoihin ja yksittäisten tehtävien vaatimuksiin.
Shaffer ja Postlethwaite ovat meta-analyysissaan osoittaneet (2012) että ohjeistuksin tai kysymyssisällöin työn kontekstiin suuntaavien persoonallisuuden testien keskiarvoinen validiteetti oli .24 kun yleisluontoiset, kontekstittomat persoonallisuustestit ylsivät vain .11 tasoon. Vieläkin konkreettisemmin tilanteet huomioitiin ammatillisia kiinnostuksia koskevassa meta-analyysissa jossa yksilön kiinnostuksen sovite ammatin tai tehtävän kiinnostussisältöön paransi merkitsevästi suoriutumisennustetta (Nye et al., 2017).
Tilanteiden dynaamista, muuttuvaista luonnetta on myöskin alettu tutkia. Kokonaisen Eurooppalaisen maan v. 1997 lääketieteen opinnot aloittaneen kohortin suoriutumista seurattiin seitsenvuotisen koulutuksen ajan (Lievens et al., 2009). Persoonallisuustekijät ennustivat arvosanoja sitä paremmin mitä pidemmälle koulutus eteni, alkuvaiheen .18 tasosta loppuvaiheen .45 validiteettitasoon. Lääketieteen, kuten muidenkin oppialojen aloitusjakso painottuu perustieteiden opiskeluun, tiedon hankintaan johon ei oleteta persoonallisuuden vahvasti vaikuttavankaan. Mutta edettäessä tiedon soveltamiseen, simulaatioharjoituksiin, tosimaailman monimutkaisten ongelmien ratkaisuun, kliiniseen harjoitteluun jne., persoonallisuuden jo oletetaankin ohjaavan suoriutumista.
Persoonallisuustekijöiden ennustuskyvyn maksimointia tärkeämpi peruste tilanteiden tutkimiseen on voida paremmin ymmärtää käyttäytymisen kehkeytymistä joka loisi edellytykset kokonaisvaltaisemmille kehittämistoimille. Po. persoona-tilanne asetelma nousee esiin monessa, jollei kaikessa persoonallisuutta sivuavassa tutkimuksessa, työn psykologiassa alkaen työssä osaamisesta aina työuupumuksen ymmärtämiseen asti.
Rauthmann kolleegoineen penää fokusoidumpaa huomiota tilanteiden ominaisuuksiin ja esittelee oman taksonomiamallinsa (Rauthmann et al., 2014). Äskettäin julkaistussa, 62 maata, 15.000 vastaajaa sekä 42 kieltä kattanut tutkimus kartoitti tilanteiden yleisiä psykologisia ominaisuuksia niiden arviointiin erityisesti kehitetyllä menetelmällä (Lee et al., 2020). Työpsykologiassa ei kulttuuritekijöitä ehkä lukuunottamatta ole ilmaantunut yhtään merkittävää työympäristön psykologisten ominaisuuksien taksonomiaa sitten Hollandin RIASEC mallin (1997). Herännyt kiinnostus tilanteiden ominaisuuksiin käy ilmi "psykologisten tilanteiden" käsitteenä jota esittelevä käsikirja juuri äskettäin julkaistiin (Rauthmann, Sherman & Funder, 2020). Ylipäätään, psykologisen tarkastelun tulee yhä useammin kohdistua persooniin tilanteissa. Rekrytointia tekeville ammattipsykologeille tämä on liki itsestäänselvyys mutta on akateemisessa tutkimuksessa uudempi teema.
APA (2000). https://www.apa.org/topics/personality.
Allport, G. W. (1937). Personality: A psychological interpretation. New York: Holt.
Alston, W.P. (1975). Traits, consistency, and conceptual alternatives for personality theory. Journal for the Theory of Social Behaviour, 5, 17-48.
Barrick, M.R. & Mount, M.K. (1991). The Big Five personality dimensions and job performance: a meta-analysis. Personnel Psychology, 44:1-26.
Bleidorn, w. et al., (2019). The policy relevance of personality traits. American Psychologist, 74(9), 1056-1067.
Briggs-Myers, I., & Briggs, K.C. (1985). Myers-Briggs Type Indicator (MBTI). Palo Alto, CA: Cons. Psych. Press.
Buss, D.M. & Craik, K.H. (1984). Acts, dispositions and personality. In B.A. Maher & W.B. Maher (Eds.), Progress in experimental personality research: normal personality processes (pp. 241-301). New York, NY: Academic Press.
Collins, C.J., Hanges, P.J., & Locke, E.A. (2004). The Relationship of achievement motivation to entrepreneurial behavior: A Meta-Analysis. Human Performance, Vol. 17/1, pp. 95-117.
Costa, P. T. & McCrae, R. R. (1992). Revised NEO personality inventory and NEO Five-Factor inventory professional manual. Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
De Fruyt F, Van Leeuwen, K. Bagby, R.M. Rolland, J. & Rouillon, F. (2006). Assessing and interpreting personality change and continuity in patients treated for major depression. Psychological Assessment. 18:71-80.
Epstein, S. (2003). Cognitive-experiential theory of personality. In T. Millon & M.J. Lerner (Eds.). Handbook of psychology: Personality and Social psychology. (pp. 159-184). Hoboken, NJ: Wiley & Sons.
Epstein, S., Pacini, R., Denes-Raj, V., & Heier, H. (1996). Individual differences in intuitive-experiential and analytical-rational thinking styles. Journal of Personality and Social Psychology, 71, 390-405.
Evans, J. St. B. T., & Stanovich, K.E. (2013). Dual process theories of higher cognition: Advancing the debate. Perspectives on Psychological Science, 8, 223-241.
Holland, J. L. (1997). Making vocational choices: A theory of vocational personalities and work environments (3rd ed.). Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
Hurtz, G.M. & Donovan, J.J. (2000). Personality and job performance: The Big Five revisited. Journal of Applied Psychology, 85, 869-879.
Kahneman, D. (2011). Thinking fast and slow. New York: Farrar, Straus & Giroux.
Jackson, D.N. (1984). Personality Research Form Manual. 3rd ed. Port Huron, MI: Research Psychologists Press.
Kandler et al., (2021). How genetic and environmental variance in personality traits shift across the life span: Evidence from a cross-national twin study. Journal of Personality and Social Psychology. 121(5), 1079-1094.
Lee, D.. Gardiner, G., Baranski, E. & Rauthmann, J.F. (2020). Situational experience around the world: A replication and extension in 62 countries. Journal of Personality. Vol. 88, Issue 6, Dec, pp. 1091-1110.
Lievens, F, Ones, D.S. & Dilchert, S. (2009). Personality Scale Validities Increase Throughout Medical School. Journal of Applied Psychology, Vol. 94, No. 6, 1514-1535.
Mayer, J.D. (1995). The system-topics framework and the structural arrangement of systems within and around personality. Journal of Personality, 63, 459-493.
McClelland, D. C., Koestner, R., & Weinberger, J. (1989). How do self-attributed and implicit motives differ? Psychological Review, 96, 690-702.
Mischel, W. (1968). Personality and assessment. New York: Wiley.
Murray, H. (1938). Explorations in personality. New York: Oxford University Press.
Nye, C.D., Su, R., Rounds, J., & Drasgow, F. (2017). Interest congruence and performance: Revisiting recent meta-analytic findings. Journal of Vocational Behavior, 98, 138-151.
Rauthmann, J. F., Gallardo-Pujol, D., Guillaume, E. M., Todd, E., Nave, C. S., Sherman, R. A., Ziegler, M., Jones, A. B., & Funder, D. C. (2014). The Situational Eight DIAMONDS: A taxonomy of major dimensions of situation characteristics. Journal of Personality and Social Psychology, 107(4), 677-718.
Rauthmann, J.F., Sherman, R.A. & Funder, D.C. (Eds.). (2020). The Oxford Handbook of Psychological Situations. Oxford University Press, New York, NY.
Roberts, B.W. & DelVecchio, W.F. (2000). The rank-order consistency of personality traits from childhood to old age: A quantitative review of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 126(1):3-25.
Roberts, B.W., Walton, K. & Viechtbauer, W. (2006). Patterns of mean-level change in personality traits across the life course: A meta-analysis of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 132:1-25.
Roberts, B.W., Kuncel, N.R., Shiner, R., Caspi, A. & Goldberg, L.R. (2007). The Power of personality. Perspectives on Psychological Science. Vol. 2/4, pp. 313-345.
Sackett, P.R., Zhang, C., Berry, C.M. & Lievens, F. (2021). Revisiting Meta-Analytic Estimates of Validity in Personnel Selection: Addressing Systematic Overcorrection for Restriction of Range. Journal of Applied Psychology, Dec 30.
Shaffer, J. A., & Postlethwaite, B. E. (2012). A matter of context: A meta-analytic investigation of the relative validity of contextualized and noncontextualized personality measures. Personnel Psychology, 65(3), 445-494.
Schultheiss, O. C. (2008). Implicit motives. In O. P. John, R. W. Robins, & L. A. Pervin (Eds.), Handbook of personality: Theory and research (3rd ed., pp. 603-633). New York: Guilford.
Spangler, W.D. (1992). Validity of questionnaire and TAT measures of need for achievement: two meta-analyses. Psychological Bulletin, Vol. 112/1, pp. 140-154.
Specht, J. B., Egloff, B. & Schmukle, S.C. (2011). Stability and change of personality across the life course: the impact of age and major life events on mean-level and rank-order stability of the Big Five. Journal of Personality and Social Psychology, Vol. 101/4, pp. 862-882.
Van Iddekinge, C.H., Aguinis, H., Mackey, J.D., & DeOrtentiis, P.S. (2018). A Meta-Analysis of the Interactive, Additive, and Relative Effects of Cognitive Ability and Motivation on Performance. Journal of Management Vol. 44 No. 1, Jan., 249-279.
Winter, D.G., John, O.P., Stewart, A.J., Klohnen, E.C., & Duncan, L.E. (1998). Traits and Motives: Toward integration of two traditions in personality research. Psychological Review, Vol. 105, No. 2, 230-250.
Wright, J. C., & Mischel, W. (1987). A conditional approach to dispositional constructs: The local predictability of social behavior. Journal of Personality and Social Psychology, 53, 1159-1177.
Zell, E. & Lesick, T.L. (2021). Big five personality traits and performance: A quantitative synthesis of 50+ meta-analyses. Journal of Personality, 00, 1-15.
Allport, G. W. (1937). Personality: A psychological interpretation. New York: Holt.
Alston, W.P. (1975). Traits, consistency, and conceptual alternatives for personality theory. Journal for the Theory of Social Behaviour, 5, 17-48.
Barrick, M.R. & Mount, M.K. (1991). The Big Five personality dimensions and job performance: a meta-analysis. Personnel Psychology, 44:1-26.
Bleidorn, w. et al., (2019). The policy relevance of personality traits. American Psychologist, 74(9), 1056-1067.
Briggs-Myers, I., & Briggs, K.C. (1985). Myers-Briggs Type Indicator (MBTI). Palo Alto, CA: Cons. Psych. Press.
Buss, D.M. & Craik, K.H. (1984). Acts, dispositions and personality. In B.A. Maher & W.B. Maher (Eds.), Progress in experimental personality research: normal personality processes (pp. 241-301). New York, NY: Academic Press.
Collins, C.J., Hanges, P.J., & Locke, E.A. (2004). The Relationship of achievement motivation to entrepreneurial behavior: A Meta-Analysis. Human Performance, Vol. 17/1, pp. 95-117.
Costa, P. T. & McCrae, R. R. (1992). Revised NEO personality inventory and NEO Five-Factor inventory professional manual. Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
De Fruyt F, Van Leeuwen, K. Bagby, R.M. Rolland, J. & Rouillon, F. (2006). Assessing and interpreting personality change and continuity in patients treated for major depression. Psychological Assessment. 18:71-80.
Epstein, S. (2003). Cognitive-experiential theory of personality. In T. Millon & M.J. Lerner (Eds.). Handbook of psychology: Personality and Social psychology. (pp. 159-184). Hoboken, NJ: Wiley & Sons.
Epstein, S., Pacini, R., Denes-Raj, V., & Heier, H. (1996). Individual differences in intuitive-experiential and analytical-rational thinking styles. Journal of Personality and Social Psychology, 71, 390-405.
Evans, J. St. B. T., & Stanovich, K.E. (2013). Dual process theories of higher cognition: Advancing the debate. Perspectives on Psychological Science, 8, 223-241.
Holland, J. L. (1997). Making vocational choices: A theory of vocational personalities and work environments (3rd ed.). Odessa, FL: Psychological Assessment Resources.
Hurtz, G.M. & Donovan, J.J. (2000). Personality and job performance: The Big Five revisited. Journal of Applied Psychology, 85, 869-879.
Kahneman, D. (2011). Thinking fast and slow. New York: Farrar, Straus & Giroux.
Jackson, D.N. (1984). Personality Research Form Manual. 3rd ed. Port Huron, MI: Research Psychologists Press.
Kandler et al., (2021). How genetic and environmental variance in personality traits shift across the life span: Evidence from a cross-national twin study. Journal of Personality and Social Psychology. 121(5), 1079-1094.
Lee, D.. Gardiner, G., Baranski, E. & Rauthmann, J.F. (2020). Situational experience around the world: A replication and extension in 62 countries. Journal of Personality. Vol. 88, Issue 6, Dec, pp. 1091-1110.
Lievens, F, Ones, D.S. & Dilchert, S. (2009). Personality Scale Validities Increase Throughout Medical School. Journal of Applied Psychology, Vol. 94, No. 6, 1514-1535.
Mayer, J.D. (1995). The system-topics framework and the structural arrangement of systems within and around personality. Journal of Personality, 63, 459-493.
McClelland, D. C., Koestner, R., & Weinberger, J. (1989). How do self-attributed and implicit motives differ? Psychological Review, 96, 690-702.
Mischel, W. (1968). Personality and assessment. New York: Wiley.
Murray, H. (1938). Explorations in personality. New York: Oxford University Press.
Nye, C.D., Su, R., Rounds, J., & Drasgow, F. (2017). Interest congruence and performance: Revisiting recent meta-analytic findings. Journal of Vocational Behavior, 98, 138-151.
Rauthmann, J. F., Gallardo-Pujol, D., Guillaume, E. M., Todd, E., Nave, C. S., Sherman, R. A., Ziegler, M., Jones, A. B., & Funder, D. C. (2014). The Situational Eight DIAMONDS: A taxonomy of major dimensions of situation characteristics. Journal of Personality and Social Psychology, 107(4), 677-718.
Rauthmann, J.F., Sherman, R.A. & Funder, D.C. (Eds.). (2020). The Oxford Handbook of Psychological Situations. Oxford University Press, New York, NY.
Roberts, B.W. & DelVecchio, W.F. (2000). The rank-order consistency of personality traits from childhood to old age: A quantitative review of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 126(1):3-25.
Roberts, B.W., Walton, K. & Viechtbauer, W. (2006). Patterns of mean-level change in personality traits across the life course: A meta-analysis of longitudinal studies. Psychological Bulletin, 132:1-25.
Roberts, B.W., Kuncel, N.R., Shiner, R., Caspi, A. & Goldberg, L.R. (2007). The Power of personality. Perspectives on Psychological Science. Vol. 2/4, pp. 313-345.
Sackett, P.R., Zhang, C., Berry, C.M. & Lievens, F. (2021). Revisiting Meta-Analytic Estimates of Validity in Personnel Selection: Addressing Systematic Overcorrection for Restriction of Range. Journal of Applied Psychology, Dec 30.
Shaffer, J. A., & Postlethwaite, B. E. (2012). A matter of context: A meta-analytic investigation of the relative validity of contextualized and noncontextualized personality measures. Personnel Psychology, 65(3), 445-494.
Schultheiss, O. C. (2008). Implicit motives. In O. P. John, R. W. Robins, & L. A. Pervin (Eds.), Handbook of personality: Theory and research (3rd ed., pp. 603-633). New York: Guilford.
Spangler, W.D. (1992). Validity of questionnaire and TAT measures of need for achievement: two meta-analyses. Psychological Bulletin, Vol. 112/1, pp. 140-154.
Specht, J. B., Egloff, B. & Schmukle, S.C. (2011). Stability and change of personality across the life course: the impact of age and major life events on mean-level and rank-order stability of the Big Five. Journal of Personality and Social Psychology, Vol. 101/4, pp. 862-882.
Van Iddekinge, C.H., Aguinis, H., Mackey, J.D., & DeOrtentiis, P.S. (2018). A Meta-Analysis of the Interactive, Additive, and Relative Effects of Cognitive Ability and Motivation on Performance. Journal of Management Vol. 44 No. 1, Jan., 249-279.
Winter, D.G., John, O.P., Stewart, A.J., Klohnen, E.C., & Duncan, L.E. (1998). Traits and Motives: Toward integration of two traditions in personality research. Psychological Review, Vol. 105, No. 2, 230-250.
Wright, J. C., & Mischel, W. (1987). A conditional approach to dispositional constructs: The local predictability of social behavior. Journal of Personality and Social Psychology, 53, 1159-1177.
Zell, E. & Lesick, T.L. (2021). Big five personality traits and performance: A quantitative synthesis of 50+ meta-analyses. Journal of Personality, 00, 1-15.
Sulje
Helsinki (HQ)
Competence Dimensions OyHelpdesk
GMT +3:00 - ± 1:00helpdesk(at)wopi.net